[Travel]Vehreänraikas Irlanti ottaa omakseen
Fresh Green Ireland
Myrskytuuli puhalsi ja vettä satoi välillä vaakasuoraan, mutta me nautimme täysin siemauksin toukokuisesta patikkareissusta Irlannissa. Viikon vaellus alkoi länsirannikolta, viehättävästä Dinglen kylästä. Kävelimme jonossa kapeaa tietä ylös Mount Eaglen rinnettä. Alapuolellamme levittäytyivät upeat merinäköalat. Kun polku alkoi laskeutua rantatietä kohti, edessämme avautui komeana Euroopan läntisin niemi Slea Head.
The storm blowed and in between it rained to the horizon, but we enjoyed fully the hiking trip in May in Ireland. One week trek started from the west coast, charming village of Dingle. We walked in a line on the narrow road up to Mount Eagle slope. Beneath us are gorgeous sea views. When the path started to go down towards the beach road, in front of us opened Europe’s westernmost peninsular, magnificent Slea Head.
Keskiviikkoaamu valkeni sateisena ja tuulisena. Lähdimme kulkemaan ohi lehmihakojen ja lammaslaitumien ja poikkesimme rannalle ihailemaan tyrskyjä ja fossiileja. Osa ryhmästä päätti tehdä loppumatkan Ballyferriteriin taksilla. Me hurjapäisemmät emme välittäneet yltyvästä vesisateesta ja myrskystä vaan painuimme niska kyyryssä vastatuuleen.
Wednesday morning whitened rainy and windy. We went to go around past cow and lamb and we deviated to the beach to admire waves and fossils. Part of the group decided to do the last trip to Ballyferriteri by taxi. We more daring didn’t care the increasing rain and storm; we just went forward headed against the wind.
Torstaina osa ryhmästä päätti siirtyä autolla rinkkojen mukana Cloghaneen. Me muut lähdimme valloittamaan Mt. Brandonia, jonka korkein kohta kohoaa 950 metriin. Taivas oli lähes pilvetön. Noustessamme laitumien välistä rinnettä ylös saimme ihailla lammaskoiran työskentelyä laumansa kanssa.
Thursday part of the group decided to transfer to Cloghane on car with backpacks. The rest of us went to conquer Mt. Brandon, whose highest point is is 950 m. The sky was close cloudless. When we were climbing up the slope, ... we enjoyed to look at sheepdog working with its flock.
Perjantaina aamiaisen jälkeen siirsimme tavaramme pikkubussiin lähteäksemme Inisheerin saarelle. Rannassa tuuli vietävästi, ja laiva Inisheerille lähti myöhässä. Alus tuli tupaten täyteen, sillä saaressa oli viikonloppuna tanssiaiset. Töyssyinen merimatka kesti puolisen tuntia. Karut Aransaaret, joihin Inisheerkin kuuluu, olivat alun perin pelkkää kiveä, mutta aikojen saatossa niihin on kovalla työllä raivattu viljely- ja laidunmaata.
After breakfast on Friday we transfered our stuff to bus, leaving for the island of Inisheerki. The wind was nice on the beach and the ferry to Inisheerki was late. The boat came full, because there was a weekend dance party in the island. The bumpy sea journey lasted about half an hour. Karut Archipelago, to which Inisheerki belongs, were just stones in the beginning, but gradually there is farm and pasture land, cleaned up by hard work.
Matka päättyi Dubliniin. Yhteisen päättäjäispäivällisen söimme The Brazen Head Pubissa Bridge Streetillä. Se on Dublinin ja koko Irlannin vanhin public house, perustettu 1198. Nautimme hyvät ja tuhdit annokset. Sitten jatkoimme vielä Dame Taverniin, jossa soitti pienen kaupunginorkesterin verran muusikoita. Reissun viimeisenä iltana onnistuimme löytämään paikan, jossa kulminoitui kaipaamaamme Irlannin taika. Sen saivat aikaan musiikki, iloiset ihmiset ja kuinka ollakaan, pehmeästi vaahtoava Guinness!
The trip ended in Dublin. Together we had Easter dinner in The Brazen Head Pub on Bridge St. It is the oldest pub in Dublin and whole Ireland, built in 1198. We had a good time and … Then we continued to Dame Taverni where … The last night of the journey we succeeded to find there place where …
Myrskytuuli puhalsi ja vettä satoi välillä vaakasuoraan, mutta me nautimme täysin siemauksin toukokuisesta patikkareissusta Irlannissa. Viikon vaellus alkoi länsirannikolta, viehättävästä Dinglen kylästä. Kävelimme jonossa kapeaa tietä ylös Mount Eaglen rinnettä. Alapuolellamme levittäytyivät upeat merinäköalat. Kun polku alkoi laskeutua rantatietä kohti, edessämme avautui komeana Euroopan läntisin niemi Slea Head.
The storm blowed and in between it rained to the horizon, but we enjoyed fully the hiking trip in May in Ireland. One week trek started from the west coast, charming village of Dingle. We walked in a line on the narrow road up to Mount Eagle slope. Beneath us are gorgeous sea views. When the path started to go down towards the beach road, in front of us opened Europe’s westernmost peninsular, magnificent Slea Head.
Keskiviikkoaamu valkeni sateisena ja tuulisena. Lähdimme kulkemaan ohi lehmihakojen ja lammaslaitumien ja poikkesimme rannalle ihailemaan tyrskyjä ja fossiileja. Osa ryhmästä päätti tehdä loppumatkan Ballyferriteriin taksilla. Me hurjapäisemmät emme välittäneet yltyvästä vesisateesta ja myrskystä vaan painuimme niska kyyryssä vastatuuleen.
Wednesday morning whitened rainy and windy. We went to go around past cow and lamb and we deviated to the beach to admire waves and fossils. Part of the group decided to do the last trip to Ballyferriteri by taxi. We more daring didn’t care the increasing rain and storm; we just went forward headed against the wind.
Torstaina osa ryhmästä päätti siirtyä autolla rinkkojen mukana Cloghaneen. Me muut lähdimme valloittamaan Mt. Brandonia, jonka korkein kohta kohoaa 950 metriin. Taivas oli lähes pilvetön. Noustessamme laitumien välistä rinnettä ylös saimme ihailla lammaskoiran työskentelyä laumansa kanssa.
Thursday part of the group decided to transfer to Cloghane on car with backpacks. The rest of us went to conquer Mt. Brandon, whose highest point is is 950 m. The sky was close cloudless. When we were climbing up the slope, ... we enjoyed to look at sheepdog working with its flock.
Perjantaina aamiaisen jälkeen siirsimme tavaramme pikkubussiin lähteäksemme Inisheerin saarelle. Rannassa tuuli vietävästi, ja laiva Inisheerille lähti myöhässä. Alus tuli tupaten täyteen, sillä saaressa oli viikonloppuna tanssiaiset. Töyssyinen merimatka kesti puolisen tuntia. Karut Aransaaret, joihin Inisheerkin kuuluu, olivat alun perin pelkkää kiveä, mutta aikojen saatossa niihin on kovalla työllä raivattu viljely- ja laidunmaata.
After breakfast on Friday we transfered our stuff to bus, leaving for the island of Inisheerki. The wind was nice on the beach and the ferry to Inisheerki was late. The boat came full, because there was a weekend dance party in the island. The bumpy sea journey lasted about half an hour. Karut Archipelago, to which Inisheerki belongs, were just stones in the beginning, but gradually there is farm and pasture land, cleaned up by hard work.
Matka päättyi Dubliniin. Yhteisen päättäjäispäivällisen söimme The Brazen Head Pubissa Bridge Streetillä. Se on Dublinin ja koko Irlannin vanhin public house, perustettu 1198. Nautimme hyvät ja tuhdit annokset. Sitten jatkoimme vielä Dame Taverniin, jossa soitti pienen kaupunginorkesterin verran muusikoita. Reissun viimeisenä iltana onnistuimme löytämään paikan, jossa kulminoitui kaipaamaamme Irlannin taika. Sen saivat aikaan musiikki, iloiset ihmiset ja kuinka ollakaan, pehmeästi vaahtoava Guinness!
The trip ended in Dublin. Together we had Easter dinner in The Brazen Head Pub on Bridge St. It is the oldest pub in Dublin and whole Ireland, built in 1198. We had a good time and … Then we continued to Dame Taverni where … The last night of the journey we succeeded to find there place where …
www.matkaopaslehti.fi
posted by jouni at 11:57 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home